Otteita uudesta normaalista

Uusi normaali lienee koittanut. Päättelen niin sillä elämä ei enää tunnu epänormaalilta. Poikkeukselliselta. Irtisanomisajan ja sen myötä velvollisuuksien päättymisellä on ollut alitajuntainen merkitys. Elämäni muutti jotenkin henkisesti muotoaan maaliskuun viimeisen jälkeen.

Tekemistä riittää yli oman tarpeen – täytyy priorisoida. Työntää tuonnemmaksi asioita, joita ei koe kaikkein kiireellisimmiksi. Samalla innovatiivinen persoonani on herännyt horroksestaan ja suoltaa uusia ideoita pohdittavaksi. Minusta ei tullut ainakaan vielä toimetonta. En ehdi istua päivällä tv´n ääressä katsomassa urheilua ja elokuvia. En lähtenyt talveksi etelään golfaamaan. En nuku aamuisin pitkään, lue päivän lehtiä muutaman tunnin aamiaista nauttien. Vietä päivääni käyden uimassa tai kuntosalissa, sen jälkeen lounaalla ja päälle päiväunet. Tämä kaikki tuntuu houkuttelevalta mutta käytännössä arjesta ei ole muodostunut tällaista.  Illat pyrin pyhittämään ruoanlaitolle ja rentoutumiselle.

Moni kysyy minulta, aionko palata työelämään? Olen edelleen sitä mieltä, että säännölliseen päivätyöhön en halaja. Pienen portin olen jättänyt auki. Jos sattuisi jotain todella mielenkiintoista kohdalle. Näin minun kuuluukin tehdä. Olenhan työtön työnhakija TE-toimistonkin kirjoissa. Lähetin äskettäin ensimmäisen avoimen työhakemuksen. Ja merkkasin huhtikuun työnhakuvelvoitteen tehdyksi TE-toimiston järjestelmään. CV´n päivittäminen ja LinkedIn profiilin virittäminen työnhakumoodiin ei sitten ollutkaan läpihuutojuttu. Nyt ymmärrän mitä tarkoitetaan sillä, että työn hakeminen on työtä itsessään. Siihen kuluu aikaa ja aivonystyröitä.

Oletko siis eläkkeellä, minulta kysytään? En ole, vastaan. Miksikähän tätä väliaikaa aktiivisen työelämän ja eläkkeen nostamisen välillä voisi kutsua? Mentorointi vaiheeksi? Valmistautumiseksi? Mihin? Eläköitymiseen?

Eräs henkilö kuvasi eläköitymistä niin, että silloin ei enää tee juuri mitään (hän itse on vielä kaukana eläköitymisestä😊). Ajattelen että sellainen elämä, jolloin pääosin möllöttää sohvalla ja tekee lyhyitä kävelylenkkejä tms. koittaa silloin, kun ei esim. terveydellisistä syistä jaksa tehdä mitään muuta. Niin kauan kuin jaksaa, ihminen kyllä keksii itselleen kaikenlaista. Tämä on varmasti myös yksilöllistä. Ja eikös eläköityminen ole positiivinen asia? Välillä tuntuu, että ihmiset välttävät sen sanomista, että ovat eläkkeellä. Liittyykö siihenkin jokin stigma? Ehkä eläköitymistä ei pidäkään sitoa siihen mitä tekee, tai on tekemättä. Ehkä eläköityminen on syytä sitoa siihen, onko eläkeyhtiö alkanut maksaa täyttä eläkettä tilillesi. Riippumatta siitä, miten aikaansa käyttää.

Minä kuulun porukkaan, joka nostaa osittaista varhennettua eläkettä ja tekee töitä tai työn kaltaisia hommia. Nämä erottanee toisistaan se, saako tekemisistään korvauksen vai ei. Minä en saa, ainakaan vielä. Odottelen varsinaisen eläkkeen alkamista. Jatkaen mahdollisesti senkin jälkeen vastaavien hommien tekemistä. Jotta tuntisi elämänsä mielekkääksi. Itsensä merkitykselliseksi. Jos lisäksi tulee lisäansioita, hyvä niin. Aina sellaiselle käyttöä löytyy.

Ajatukseni paljastavat, että olen henkisesti edelleen ns. aktiivinen toimija. Haluan vaikuttaa elämäni kulkuun. Pohdin mielekkyyttä ja arvostuksen saamista. Tämä ei välttämättä kestä loputtomiin. Varsinkin jos antaa tilaa elämän kehittymiselle iän ja kokemuksen myötä. Ei jää kiinni esim toimijuuteen. Iän karttuessa seuraava elämänvaihe on kuulemma sellainen, jossa ei enää ole toimija vaan on oppinut ottamaan vastaan sen mitä elämä antaa, ehdoitta. Yrittämättä itse vaikuttaa aktiivisesti elämän kulkuun. Sen sanotaan olevan autuas olotila. Aistit heräävät uuteen kukoistukseen. Oppii iloitsemaan pienistä asioista kuten lintujen laulusta pitkän talven jälkeen yms.. Ei tarvitse suorittaa löytääkseen ilon! Sitä kohden😊.

Olen pohtinut josko aloittaisin uuden blogin, kirjoittaen millaista eläkkeelle valmistautuminen on, mitä kannattaa ottaa huomioon eläkeiän lähestyessä jne.. Potkut.com kaltainen reaaliaikainen kertomus yhden ihmisen matkasta kohti seuraava virstanpylvästä. Saa nähdä tuleeko siitä mitään. Potkuista kirjoittamisen aiheet alkavat olla vähissä ja tämän blogin päätepiste alkanee häämöttää.

Minun ensimmäinen mahdollinen eläköitymispäiväni on 1.10.2023. Vajaan puolen vuoden päästä. Näin on tapahtuva, vaikka näin en ollut alun perin suunnitellut. Koen olevani liian nuori eläkkeelle. Olisin halunnut vielä muutaman vuoden olla eläkejärjestelmää kartuttava yksilö. Nyt siirryn saamapuolelle.

Yksi varteenotettava mahdollisuus itselläni on yrittäjäksi ryhtyminen. Eläkkeen rinnalle. Jos kaikesta siitä mitä nyt tekee voisikin laskuttaa jotakin korvauksena käytetystä ajasta. Vielä ei ole sen aika. Täytyy ensin kyetä todentamaan, että panoksestani on hyötyä. Että tuotan arvoa. Niin paljon arvoa, että panokseni vastaanottaja kykenee, ja on halukas, maksamaan siitä minulle. Täysaikaiseksi yrittäjäksi en kuitenkaan näemmä koe kutsumusta. Vapaus ja jonkinlainen sitoutumattomuus on liian mukava olotila.

Sain TE-toimistosta myönteisen päätöksen ansiopäivärahasta. Sitä voi ryhtyä hakemaan työttömyyskassalta. Ollessaan työnhakijana, saadakseen ansiopäivärahaa, täytyy olla tarkkana TE-toimiston kriteerien täyttämisen suhteen. Kannattaako ottaa vastaa korvausta tekemästään työstä vai ei. Ansiopäivärahan maksamiseen tulee tauko tai se loppuu kokonaan heti kun voidaan todeta työnhakijan saaneen palkkaa tai siksi laskettavaa korvausta. TE-toimisto arvioi onko kyse pää- vai sivutoimisesta toimeentulosta. Toimeentulon suuruus ei ole ratkaiseva kriteeri vaan tekemiseen käytetty aika. Onko työnteko se mihin valtaosa ajastasi kuluu. Samoin yrittämisen aloittamisen kanssa täytyy olla varuillaan ja suunnitella se niin, että voi olla vakuuttunut tulojen yltämisestä ansiopäivärahan tasolle ja yli. Kysyessäni asiasta TE-toimistosta, käyttäen esimerkkinä mahdollisia puhujakeikkoja, jollaisia minulta on muutamaa tiedusteltu, sain ystävälliseltä virkailijalta seuraavanlaiset ohjeet:

Työttömyysetuutta hakiessa sinun pitää ilmoittaa saamasi palkkiot ja tekemäsi työt, kassa vaatii myös esittämään tositteen palkkiosta. Yksi tai max. kaksi keikkaa onnistuu näin, mutta jos teet useamman keikan suosittelen hyödyntämään aikaisemmin kertomaani ns. 4 kk:n suoja-aikaa. Tämä koskee myös ns. kevytyrittäjyyttä.

Jos käynnistät yritystoiminnan ilmoita siitä TE-toimistoon lausuntoa varten, josta alkaa 4 kk:n laskenta-aika. Kun 4 kk kulunut yritystoiminnan käynnistämisestä ja ilmoitat edelleen hakevasi ja tavoittelevasi kokoaikatyötä TE-toimisto tutkii selvityspyyntömenettelyllä yritystoiminnan pää- /sivutoimisuuden, jolloin tutkinta-ajan (keskim. 30 päivää) aikana kassa on esteellinen maksamaan työttömyysetuutta. Kun asiasi on tutkittu työttömyysturvaa käsittelevä yksikkö antaa mitä todennäköisimmin lausunnon yritystoiminnan sivutoimisuudesta, jolloin etuus myös tutkinta-ajalta voidaan maksaa takautuvasti. On hyvä kuitenkin huomioida jo ennen mahdollista yritystoiminnan selvityspyyntömenettelyä, että yritystoiminnan sivutoimisuuteen ei niinkään vaikuta ansiot vaan yritystoiminnan pyörittämiseen käytetty kokonaisaika.

Millainen minun uusi normaalini sitten on. Minulla on selkeä ero viikonlopun päivillä ja arkipäivillä. Pyrin pitämään maanantait ja perjantait vapaina työn kaltaisista tehtävistä, toistaiseksi tosin huonolla menestyksellä. Herätyskelloa en sentään tarvitse – herään klo 7-8 välillä. Nukkumaan menen klo 23-24 aikoihin. Yleensä sen verran uupuneena, että kirjojen lukeminen ei onnistu kovin pitkään. Nukkumatti tulee ja kirjan lukeminen jää. Päivisin lukemiseen ei ole aikaa. Aktiivisen työelämän aikana luin enemmän. Varsinkin viikonloppuisin. Tämä on mielenkiintoinen havainto. Nyt kun periaatteessa kaikki aika on vapaa-aikaa, on vähemmän varsinaista vapaa-aikaa. Aikaa, jolle ei ole suunniteltua ohjelmaa. Tuttu ilmiö eläköityneillä, kuulemma. Ensimmäiset eläkevuodet ovat kiireisempiä kuin työelämän vuodet konsanaan. Kiire tehdä kaikkea mukavaa. Josta nauttii. Josta saa (henkistä) energiaa!

Tekeminen ja ajoittainen kiire ei tunnu raskaalta. Johtunee siitä, että tiedostaa voivansa lopettaa koska haluaa, jos siltä tuntuu. Olen puhunut paljon työhön identifioitumisesta. Ja huomannut, että identifioidun helposti myös uusiin tekemisiini. Varsinkin potkut.com blogi on jotain, joka identifioituu minuun, luonnollisesti, ja minä helposti siihen. Näin ei pitänyt tapahtua. Niin heikko on ihminen. Hyvä, että tajuan tämän! Täytyy olla varovainen. Ainoa, johon haluan identifioitua, olen minä itse.

Juuri nyt suurimman osan ajastani vie Advisor/Neuvonantaja-roolini vastuullisuuteknologia start-up yritys INFINE´ssä. Sinne tieni kulki yrityksen perustajan kutsusta. Teimme yhteistyötä edellisessä elämässäni.

Infinen Tarkoitus/Purpose on muotoutunut seuraavaksi: Infine - Creating Standard for Sustainability Megatrend (Making a fundamental change for business sustainability and profitability). Infine auttaa yrityksiä luomaan kannattavaa vastuullisuutta ja tekemään kestävyydestä kilpailuedun. Infine rakentaa käänteentekevää vastuullisuusteknologiaa, joka auttaa kaikkia yrityksiä ja kuluttajia saavuttamaan vastuullisuustavoitteensa nopeammin. Infine tarjoaa asiakkailleen Sustainability Management ohjelmistoa (SaaS palveluna) jolla johdetaan yrityksen vastuullisuutta. Softaa on koodattu noin 4 vuotta ja nyt se alkaa olla valmista. Pääkohderyhmänä ensimmäisessä vaiheessa päivittäistavarakaupan, käyttötavaroiden ja tekstiiliteollisuuden kauppayritykset sekä niille tavaroita toimittava teollisuus, bränditalot.

Ensimmäisenä suurena asiakkaana R-Kioski/Reitan jota Infinen softa auttaa johtamaan valikoiman vastuullisuutta toimitusketjunsa kautta lisäämällä liiketoiminnan vastuullisuusymmärrystä, hakemalla verkosta kaiken vastuullisuustiedon mitä maailmassa on, ja palastelemalla sen ymmärrettäviin ja yrityksen liiketoiminnalle relevantteihin osiin.

Lisäksi Infine luo arvoa asiakkailleen auttamalla yrityksiä sopeutumaan muuttuvaan ja kiristyvään regulaatio- ja raportointiympäristöön, hoitamalla raportoinnin automaattisesti, mahdollistamalla vastuullisuusbrändäyksen (re.EU´n tuleva Green Claims normisto), joka osaltaan tuo lisää tuloa ja paremmat katteet, sekä jäsentämällä ja suosittelemalla millaisia toimia (liike)toiminnan vastuullisuuden kehittäminen edellyttää. Markkina on globaali ja kasvupotentiaali eksponentiaalinen.

Kuten arvannette, olen tästä lievästi sanottuna innoissani. Start-up maailma on jotain aivan muuta kuin mihin minä olen tottunut. Olen lukenut paljon start-up kulttuurista ja nyt saan kokea sellaisen. Tämä on kuin armeija – kokemusta voi yrittää kuvailla mutta ainoastaan sen kokeminen saa ymmärtämään mistä on kyse. Myös sijoittajien työskentelyn seuraaminen on avartavaa. Olen pohtinut paljon sitä, mitä tapahtuu, kun yritys kasvaa ja ´korporatisoituu`. Mitkä ovat keskeiset lainalaisuudet, jotka muuttuvat toiminnan kasvaessa ja vakiintuessa. Hierarkian puuttuminen start-up´ssa on ainakin silmiinpistävää. Kaikkea leimaa minun silmissäni tietynlainen hektisyys, hyvässä mielessä. Samalla voin todeta, että olen näemmä onnellisesti unohtanut, millaista aktiivinen työnteko oli. Silloin se elämä oli mahtavaa ja nyt pelkkä ajatuskin säännöllisistä työpäivistä tuntuu kovin etäiseltä. Nykyroolissani olen melko vapaa. Näiltä osin taitaa olla niin, että henkinen harjoitus on tehnyt tehtävänsä.

Autan Infinen johtoa ja hallitusta strategiatyöskentelyssä ja strategian jalkauttamisessa. Minulta kysytään usein, kuinka korporaatiossa ajateltaisiin siitä ja tästä? Sparraan toimitusjohtajaa hänen arjessaan. Lisäksi sparraan Infinen myyntiä hakiessamme uusia asiakkuuksia.

Infinen perustaja totesi minulle taannoin olevansa onnellinen siitä, että sain potkut viime syksynä. Ilman niitä en olisi nyt mukana tekemässä Infinen kasvutarinaa. Niin minäkin taidan olla, onnellinen. Tämä tunne alkaa vähitellen aueta. En ole vielä täysin toipunut potkuistani – asia palaa mieleeni aika ajoin ja päällimmäinen tunne on harmitus. En kaipaa edellisestä elämästäni juuri mitään, korkeintaan hyviä tulojani. Uuteen taloudelliseen normaaliinkin tottuu vähitellen, vaikka se tuntuu ainakin minun kohdallani vievän aika lailla aikaa. Samalla opin, vähä vähältä, erottamaan onnellisuuden ja taloudellisen varmuuden/epävarmuuden tunteet toisistaan.

Lähdin mukaan Kati Huovinmaan perustamaan ja vetämään Muutosjohtoryhmään. Olen siellä Toteuttajan roolissa auttamassa Katia vetämään Muutosjohtoryhmän workshoppeja. Muutosjohtoryhmässä on aina 5 johtajaa kerralla 4-5 kuukauden ajan. Tuona aikana yhteensä 5 workshoppia + yksilömentoroinnit Katin toimesta, sekä välitehtävät. Osallistujat hakevat itselleen ja johtamistyölleen kehityspolkuja ja radikaalia muutosta. Minä osallistun workshoppeihin tuoden niihin näkemyksiäni ja kokemustani johtamisesta aina kunkin workshopin teeman kautta. En esitelmöi vaan tuon panokseni osallistumalla osallistujien vertaiskeskusteluihin sopivissa kohdin sekä kiteyttämällä kunkin workshopin annin kotitehtäviksi seuraavaa kertaa varten.

Tämä on minulle unelmahomma. Saan jakaa osaamistani ihmisille, jotka kokevat hyötyvänsä siitä. Parasta sisältöä siitä mitä työelämä minulle aiemmin tarjosi. Näitä tilaisuuksia tuli aiemmin kuitenkin kovin harvoin. Nyt saan tehdä Muutosjohtoryhmässä pelkästään sitä mistä pidän eniten. Tämäkin pro-bono. Toistaiseksi.

Olen myös auttanut Executive Hunt nimistä Head Hunting start-up´a kasvun tekemisessä, osallistumalla uusasiakashankintaan. EH´n konsepti on hieman tavallisuudesta poikkeava. Perustajat ovat alan konkareita, yrityksensä myyneitä. He päättivät koota kokemuksensa yhteen ja kehittää ylimmän sekä keskijohdon ja vaativien erikoisosaajien head hunting konseptin, joka tarttuu ennen kaikkea toimialan muutamaan akilleen kantapäähän ja korjaa ne. More Than Headhunting konsepti on otettu hyvin vastaan ja siitä kertominen on innostavaa. Kyseessä hyvinkin raadollinen myyntityö ja olen saanut huomata, että vaikka vastaanotto on hyvää, luuriin tarttuminen kerta toisen jälkeen on henkisesti rankkaa tekemistä. Olen tehnyt tätä toden teolla kauan kauan sitten ja muistan, että tapaamisten bookkaaminen oli minulle haastava tehtävä jo silloin. Niin nytkin. Luurikammoko? Haluan auttaa kavereita ja yritän samalla ymmärtää, miksi tämä on niinkin haastavaa kuin se on. Itsereflektiota parhaimmillaan. En haluaisi antaa periksi. Tässä hommassa mahdollinen korvaus tulee, jos pystyy luomaan yritykselle laskutettavia caseja. Siihen on vielä matkaa. Hyvää itsensä kouluttamista. Saas nähdä miten äijän käy 😊.

Olen myös sparraillut eläköitymisen tuotteistamisen kanssa toimivaa Nextmile start-up´a hankkimalla perustajalle erilaisia hyödyllisiä kontakteja. Nextmilen konsepti on loistava ja minulle hyvinkin ajankohtainen. On syntynyt monia ahaa-elämyksiä ja pohdin keinoja, kuinka saada niitä ns konkari-isässä (+55 vuotiaat) olevien, eläkkeen alkamista kohden purjehtivien tietoisuuteen.

Maanantaisin, perjantaisin ja viikonloppuisin agendalla on sitten blogin kirjoittamista ja siihen liittyvän pohjatyön tekemistä. Uuden blogin suunnittelua. Mahdollisen kirjan kirjoittamisen aloittamisen pohtimista. Vapaa Tie koulutuksen gradun suunnittelua. Tämän lisäksi uintia ja kuntosalilla käymistä. Tuttujen kanssa lounaita. Kavereiden tapaamista. Ja läsnä olemista kotona, varsinkin nuorten tullessa käymään. Kohta alkaa golf-kausi ja se vienee minut viheriöille useammin kuin mihin työelämän aikana oli mahdollisuus. Tiedossa myös muutama reissu – pari viikkoa Pyhällä (ilman kelkkailua – oikea olkapää vaivaa edelleen) sekä viikko Kroatiassa purjehtimassa. Muuten en ole sen kummemmin kesää suunnitellut.

Nyt Pyhällä, lomalla kaikesta itsereflektiosta ja mielen työstämisestä. Ulkoilua ja aivolepoa. Katsotaan mitä elämä tuo tullessaan! On jotenkin oudon tyhjä olo - taas pohtii elämän merkitystä. Ei osaa elää ilmaan toimijuutta, ottaen elämän sellaisena, kun se on. Iloita siitä mitä on sen sijaan että hakee ulkoisia virikkeitä.

Pyhällä on mukavaa poikani kanssa kahden. Mahtavia keskusteluita. Mukavaa myös istua ja turista vanhojen tuttujen kanssa. Tunturissa heitä yleensä riittää. Ja samalla jotenkin tyhjää. Kun ei pääse mäkeen, tuntee olevansa ulkopuolinen. Sehän on vaan oman mielen tuotosta.

En osaa vain olla, ilman tarkoitusta. Olisi hyvä harjoitella sitäkin. Keskittyä nauttimaan hetkistä, jotka elämä tuo, ilman sirkustemppuja. Nauttimaan luonnosta. Ulkoilusta. Raikkaasta ilmasta. Opetella yksin olemista ja löytää siitäkin nautinto.