Kypsymisen aika
Elämä on hieman yksitoikkoista. Päivät muistuttavat pääosin toisiaan. Näin lienee tarkoitus. Tässä vaiheessa elämää? Minä vaan en ole sellaiseen tottunut. Identifikaationi työminääni puskee päälle aiemmin minulle tuntemattomalta suunnalta. Työelämän pyörteissä yksikään päivä ei tuntunut samanlaiselta. Aina tapahtui jotain odottamatonta. Pidin siitä. Dynaamisuudesta. Se ikään kuin latasi akkujani.
Olen pohtinut suomalaisen Nextmile start-up´n perustaja-toimitusjohtajan Antti Harjuojan kanssa liiketoiminnan kasvua. Nextmile.fi on tuotteistanut eläköitymistä verkkoalustalle niin +55-vuotiaille konkareille kuin heidän työnantajilleenkin. Ja millaista työtä he ovatkaan tehneet. Toteutus ja oivallukset ovat huikeita. Olen vaikuttunut.
Antti kyseli somessa ihmisten ajatuksia termistä ´konkari` kuvaamaan eläkeikää lähestyvää tai sen jo saavuttanutta, kokenutta, ammatti-ihmistä. Törmäsin keskustelussa termiin Senior Trainee. Naseva. Toki vierasmaalainen. Kuvastaa elämänikäistä oppimista.
Hippocrates jakoi ihmisen elämän seitsemän vuoden sykleihin. Myös Jung tutki tätä. Kymmenen seitsemän vuoden sykliä on se matka jonka kuluessa ihminen ´valmisttu` henkisesti. Perinteisten oppien mukaan elämän todellinen kauneus ja rikkaus avautuvat vasta 70 vuoden iän tietämillä. Steinerin ajatukset elämän 7 vuoden sykleistä on käännetty mielestäni hyvin mtv-uutisten artikkelissa kesältä 2013.
56-63 vuotiaana koittaa tienristeys - jos ei ole aiemmin tutustunut omaan henkisyyteensä, elämä tuo sen esille tavalla tai toisella viimeistään tässä iässä. Epätietoisuus elämän suunnasta on ilmiselvää. Minä olen tästä elävä esimerkki!
63-70 vuotiaana on jakamisen ja hyvinvoinnin levittämisen aika. Onnen, arvokkuuden ja mahdollisuuksien aika. Suuren voiman aika. Halutaan auttaa perässä tulevia, elämän haasteissa kiinni olevia. Minä kypsyn parhaillaan tätä vaihetta kohden.
70+ vuotiaana elämä on pohdinnan aikaa. Pohtia kulunutta elämää ja kokea nykyhetken rikkaus. Näin pitkä elämän polku siihen menee ennen kuin tämän oivaltaa. Steinerin näkemyksen mukaan henkinen kypsyminen alkaa viimeistään +56 vuotiaana. Kokemus lienee tässä keskiössä. Ja jatkuva oppiminen. +56 vuotiaana oppimisen painopiste keskittyy siihen että oppii tuntemaan itsensä. Ja oppiessaan sitä samalla tulee opettaneeksi nuorempia. Jo pelkällä läsnäolollaan.
On hyvinkin suurella todennäköisyydellä aktiivisen työelämäni viimeinen viikko. Ilman työvelvollisuutta eletty 6 kuukauden irtisanomisaika päättyy tämän viikon perjantaina. Sain viimeisen kuukausipalkkani viime viikolla. Ensi viikolla koittaa uusi jakso elämässä.
Kulunut puoli vuotta on alkanut tuntua häkiltä. Kultaiselta sellaiselta. Elämä täydellä kuukausipalkalla ilman työvelvoitetta kuulostaa aluksi hyvältä ajatukselta. Mahdollisuudelta ottaa rennosti ja pohtia tulevaa. Ja sitä se aluksi onkin. Vaikkei ehkä niin rentoa. Vähitellen ihminen haluaisi kuitenkin elämässään eteenpäin. Ja irtisanomisaika alkaa tuntua jonkinlaiselta rajoitteelta. Irtisanomisaikanani olen edelleen työantajani palveluksessa ja se rajoittaa. En koe voivani ryhtyä tekemään uusia juttuja koska minun tulee sopimukseni mukaan olla työnantajani käytettävissä, mikäli tarvetta ilmenee. Varmasti veteen piirretty viiva mitä voisin ja mitä en voisi tehdä. Itse olen kuitenkin kokenut, että haluan pitää rajan selkeänä enkä voi sitoutua mihinkään muuhun työksi tulkittavaan tekemiseen ennen irtisanomisajan loppumista. Ensi viikolla häkin ovet aukeavat.
Uusia mahdollisuuksia aukeaa jatkuvasti. Odottamattomastikin. Olen edelleen avoimin mielin kaiken suhteen. En sano ´ei` millekään pohtimatta sitä ensin läpikotaisesti. Haluan kokeilla erilaisia juttuja tunnustellakseni mieleni suhtautumista. Pyrin luottamaan intuitiooni ja samalla haastamaan sitä rationaalisella ajattelulla. Huomaan, että kieltäytyminen uusista mahdollisuuksista on minulle haastavaa. Pelkään menettäväni jonkin elämäni mahdollisuuksista! En ilmiselvästi luota intuitiooni riittävästi!
Yksi minua ohjaava voima on ilmiselvästi mahdollisuus ansaita. Vaikka rationaalinen ajatteluni kertoo minulle, ettei ansainnan pidä ja tarvitse olla minun tapauksessani ohjaava voima, silti huomaan tekeväni asioita, jotka eivät välttämättä tunnu täyttävän intohimon kriteerejä, mutta saattavat tuoda ansaintamahdollisuuksia jatkossa. Persoonani turvallisuushakuisuus korostuu – jotain, jota en ole tiedostanut itsestäni aiemmin. Aika näyttää mitä elämä tuo tullessaan.
Olen alkanut nähdä tulevaisuuden yhä valoisempana, myös henkisestä näkökulmasta. Johtuuko se siitä että on kulunut riittävän pitkä aika, joka on tehnyt tehtävänsä. Olen käsitellyt potkujani itselleni riittävällä tavalla. Työsiteiden päättymisellä on varmasti myös oma vaikutuksensa fiiliksiini! Kevään valoisuudellakin lienee virkistävä vaikutus, vaikka juuri nyt sataa lunta niin ettei vastapäistä taloa erota. Uskon myös meditoinnin auttaneen, varsinkin kun lisäsin mukaan mantran, jota toistan. Meditoinnin on osoitettu vähentävän stressiä ja ahdistusta. Se auttaa hiljentämään mielen ja rentouttaa kortisoli-tason alenemisen myötä. Meditaatio parantaa keskittymiskykyä ja tietoisuutta itsestäsi, ajatuksistasi ja tunteistasi. Minua erityisesti pyrkimyksissäni löytää mielen tasapaino ja kyky rakastaa itseäni. Meditoinnissa käytetään usein mantroja auttamaan mielen keskittymistä johonkin. Olen alkanut toistaa self-loving mantraa ´unlock the heart` (löytyy Youtubesta).
Mantrat ovat tavuja, sanoja, lauseita tai pidempiä lauluja, joilla voi olla tai ei ole erityisiä merkityksiä, mutta jotka lausutaan niiden äänivärähtelyjen energian ja muuntavan voiman vuoksi. Sana mantra on johdettu kahdesta sanskritin sanasta - manas (mieli) ja tra (työkalu). Mantra tarkoittaa kirjaimellisesti "mielen työkalua". Sanotaan, että ajan myötä mantraharjoittelun toistaminen imeytyy alitajuntaan, mikä lisää tuon mantran värähtelyä. Mantroja voidaan toistaa ääneen laulamalla, kuiskaamalla tai sisäisesti toistamalla.
Ilmoittauduin TE-toimistoon työttömäksi työnhakijaksi. Seuraavana päivänä minuun otettiin yhteyttä ja annettiin puhelinaika seuraavaksi päiväksi saatesanoilla, että jos perun ilman ylivoimaista estettä, voi seurauksena olla työnhaun voimassaolon päättyminen, sekä mahdollinen korvaukseton määräaika tai työssäolovelvoite (nämä perustuvat lakiin). Ilmeisesti me työnhakijat emme ole kovin luotettavia, kun täytyy heti kättelyssä laittaa tuollaisia ukaaseja! Seuraavaksi tuli selvityspyyntö vaatimuksineen lähettää heille työsopimus yms. dokumentaatiota tilanteestani. Seuravan päivän puhelintapaamisessa sovittiin fyysinen tapaaminen tulevalle viikolle. Ymmärsin heti, että he haluavat nähdä ihan kasvotusten millainen ihminen olen. Ja todentaa mm liikuntarajoitteisuuteni. Tästä tulee mielenkiintoista. Olen oikeastaan tyytyväinen, että saan kokea tämänkin osan suomalaisesta työmarkkinasta. Lienee ihan eri juttu kokea itse kuin lukea tai kuulla jonkun selittämänä. Vähän niin kuin armeija – sitä kokemusta ei voi kuvailla vaan se täytyy kokea! Työllistymiseni osaamistani ja kokemustani vastaaviin töihin, tässä iässä, liikuntarajoitteisena, on hyvin epätodennäköistä. Olen myös oppimassa konkreettisesti mitä työelämän kannustinluokku tarkoittaa!