Ei velvoitteita!

Mitäs se sellainen elämä on, joka ei sisällä velvoitteita? Ja ennen kaikkea työvelvoitteita!

Juhlat on juhlittu! Arki koittaa, muttei totutun kaltaisena. Ei tarvitse olla passissa. Pätemässä. Tärkeänä jakamassa mielipiteitään. Niitä ei kaipaa tällä hetkellä kukaan. Huoletonna on hyvä olla. Onko tämä luvallista?

Aamuaurinko nousee punakkana horisontin takaa. Silloin tällöin, oikeassa valossa, Marokon rannikon ääriviivat piirtyvät kaukaisuudessa. Eivät tänään. Taivas on pilvetön. Meri on tyyni. Harvinaisen tyyni. Lämpötila suomalaisen kesän keskitasoa. Istun ruokapöydän ääressä, meren äärellä, ja kirjoitan. Hetkittäin. Katse harhailee maisemassa. Terassi ja auringonvalo vetävät puoleensa. En saa oikein mitään aikaiseksi.

Viikko lomalla ja omatunto soimaa. Luen Sixten Korkmanin kirjaa ´Talous ja humanismi`. Korkman kuvaa oivalla tavalla uskonnon roolia historiassa ja kuinka se peilaa nykyaikaan. Meillä suomalaisilla luterilaisuus vaikuttaa edelleen. Kuten minuun juuri nyt. En osaa nauttia hetkestä. Velvollisuudet, joita ei ole, painavat!

Joulun aika oli ihanaa. Perheen kanssa tutuksi tulleessa vuokrakohteessa, Espanjan Esteponassa. Ilman stressiä, mistään. Perheen aikuiset nuoret tulevat edelleen mielellään mukaan vuodenvaihteen lomalle, mikäli vain mahdollista. On kuulemma vuoden rennoimmat viikot. Yhdessä oloa. Hyvää ruokaa – kokkaamme vaimoni kanssa ja pojat chillaavat. Mahtavia ruokapöytäkeskusteluita milloin mistäkin aiheesta. Lasi kaksi viiniä palan painikkeeksi.

Pihalla on lämmitetty uima-allas, jossa kilometrin uintitreeni useamman kerran viikossa kohottaa kuntoa kummasti. Muutama kierros golfia poikien kanssa – koen olevani etuoikeutettu. Saan viettää useamman tunnin poikien kanssa höpisten kaikenlaista. Pojat ovat pitkälyöntisiä ja pelaavat välillä takatiiltä. Se herättää uteliaisuutta kentällä. Kunnioitustakin. Ihmiset pysähtyvät katsomaan poikien avauksia. Pelimiehiä. Koen ylpeyttä saadessani olla samaa porukkaa. Kepeillä kulkeva varttunut mies nuorten uroiden matkassa. Puolimatkan krouvista sämpylät ja oluet. Parempaa kuin parhaiden kavereidensa kanssa. Omien rakkaiden matkassa.

Päiväretkiä. Kahvilassa istumista. Ruoka-kaupassakin käynti koko porukalla on elämys, minulle. Vuoden parasta aikaa.

Ja viikon jälkeen omatunto alkaa kolkuttaa. Pojat lähdössä kotiin, töihin ja opiskelemaan. Minunkin pitäisi mennä. Tunnun etääntyväni todellisuudesta. Toimeentulostressi muistuttaa. Eihän tällaiseen lomailuun ole varaa. Ansiosidonnaiset ja eläke eivät mahdollista tällaista elämää. Luterilainen mieleni on sitä mieltä, että säästöjä ei tulisi käyttää lomailuun. puuh - mieleni on hankala kaveri. Superegoni voisi sekin joskus lomailla.

Hetken analyyttinen pohdinta avaa tajuntaa. Olen jälleen oppimassa jotain uutta itsestäni. Aika marraskuun lopulta jouluun oli aktiivista aikaa. Välillä liiankin aktiivista. Huomaan kaipaavani tuota aktiivisuutta. Lomalla ajatus ei kulje samalla tavalla. Sitä tuntuu tylsistyvän. Mistä moinen johtuu? Miksi en osaa olla onnellinen? Elää hetkessä ja nauttia siitä! Pohtimatta ja potematta. Miettimättä tulevaisuutta. Iloita siitä mitä on juuri nyt.

Ihminen on käytännössä aina onnellinen ja tyytyväinen – kunhan tarkasteluikkunaksi valitsee riittävän lyhyen ajanjakson! Kokeile itse – mieti tätä hetkeä juuri nyt. Tätä sekuntia. Kaikki on hyvin! Eikö olekin! On itsestä kiinni, kuinka elämäänsä suhtautuu!

Alkoholi ja ahdistuneisuus

Opin itsestäni ja mielialoistani myös jotakin sellaista, jonka jo tiesin mutta johon en ole aiemmin oikeastaan kiinnittänyt huomiota. Alkoholin vaikutus mielialaan ja yleiskuntoon.

Loman alussa minun tuli käytettyä alkoholia päivittäin. Pidän oluesta ja join niitä päivittäin muutaman. Golfkentällä. Kierroksen jälkeen. Ruokaa laittaessa. Ruoan kanssa lisäksi muutama lasi viiniä. Neljä päiväannosta helpostikin. Ei tunnu missään. Aamulla herään pirteänä, valmiina päivän askareisiin.

Mutta…. . Töitä tehdessä, edellisessä arjessa, tällainen ei tullut kuuloonkaan. Miksi ei? Yöunet ovat yleensä lyhyemmät arjessa kuin lomalla. Arjessa vähäinenkin alkoholi tuntuu vaikuttavan uneen laatuun. Sitä ei ole terävimmillään seuraavana päivänä. Aloin pohtia tätä toden teolla ja tarkkailla itseäni. Seurata uneni laatua ja palautumistani Oura-sormuksen avulla.

Faktat puhuvat puolestaan. Jo kaksi annosta alkoholia iltapäivän/illan kuluessa vaikuttavat uneeni. Sykevälini kohoaa. Kun tätä jatkuu useamman päivän ajan, vireyteni alkaa selkeästi laskea. Myöskään mielialani ei ole yhtä kirkas kuin parhaimmillaan. Muutama päivä ilman alkoholia ja mieli on taas kirkkaampi. Olo henkisesti vireämpi. Elämä ei tunnu yhtä haastavalta.

Totesin lisäksi, että minulla jo viikon jatkuva alkoholin käyttö vaikuttaa ruuansulatukseeni. Vatsani ei ole kunnossa. Kipristää. Kaikki ei ole kuten parhaimmillaan. Espanjassa ruokavalioni on välimerellinen, usein ilman gluteenia ja maitotuotteita. Keho kiittää. Miksi pilaan hyvän oloni alkoholilla?

Useat nauttivat alkoholia rentoutuakseen. Monet pitävät mm oluen ja/tai viinin mausta. Minä kuulun tähän porukkaan. Lasillinen rentouttaa kummasti. Pienikin määrä alkoholia tekee tehtävänsä.

Alkoholin ja masentuneen mielen yhdistelmä on kompleksinen. Alkoholi auttaa rentotumaan ja unohtamaan. Ainakin nousuhumalassa. Jo yksikin annos saa nousun aikaiseksi. Useammasta annoksesta puhumattakaan. Siksi me usein juomme vielä yhdet. Hakiessamme syvempää ja pitkittyvää rentouden tunnetta. Alkoholi lamaannuttaa keskushermoston toimintaa. Runsas alkoholinkäyttö voi aiheuttaa masentuneisuutta. Ahdistukseen juomisesta syntyy helposti kierre, jossa juominen ruokkii masentuneisuutta. Vaikka tuntuukin auttavan hetkellisesti. Ei hyvä yhdistelmä.

Viisaampien neuvo jättää alkoholi, ainakin kunnes mieli on taas tasapainossa, on viisas. Vielä kolmekin kuukautta potkuista.

Itselläni tämä ilmiö todentuu jo muutamassa päivässä ja maltillisilla määrillä alkoholia (omasta mielestäni). Jään pohtimaan jopa kokonaan alkoholin käytöstä luopumista. Nyt olisi oiva hetki, kun elämässäni on muutenkin isompien muutosten aika. Aika näyttää mihin tahdonvoima kykenee. Ainakin se on sanottu ääneen.