Tauko paikalla!

Istu vaunuun. Pidä kiinni suojakaaresta ja nauti vauhdista. Pelko pois. Vuoristorataankin tottuu. Linnanmäen vuoristoradan jarruhenkilöt eivät pelkää – he ovat tottuneet hurjaan menoon. Heille se on jokapäiväistä. Minä en ole vielä täysin tottunut potkujen aiheuttamaan tunteiden vuoristorataan. Meno on kyllä selvästi tasoittunut. Onko kyse tunteiden tasaantumisesta vai asiaan tottumisesta? Elämä alkaa taas toistaa itseänsä. Rento ilo pilkistää aika ajoin silmien takaa.

Lukupiirin vuoden viimeinen tapaaminen, ja minun osaltani ylipäätään viimeinen. Lukupiirilläni on ollut minulle suuri merkitys vuosien varrella. Ammatillista kehittymistä luettujen kirjojen ympärillä käytyjen syvällisten keskusteluiden myötä. Hienoja ihmisiä. Tukeva ilmapiiri. Minua kunnioitettiin erityisesti antamalla viimeinen puheenvuoro luetun kirjan arvostelussa. Viimeisen puheenvuoron pitäjällä on tapana kiteyttää kirjan anti ja käyty keskustelu – sellaiseen minä en kokenut kykeneväni kertaakaan näiden lukupiirivuosien aikana. Nyt tämä tilaisuus tarjoiltiin minulle. Näin loppui yksi episodi elämässäni. Kunniakkaasti!

Aamiaisella nimikko-hotellissani, Klaus K´ssa, Helsingin Bulevardilla. Vastapäätä istuu kahdet potkut toimitusjohtajan työstä saanut mies. Hän kysyy ensimmäiseksi, kauanko potkuistani on kulunut, ja kertoo sitten minulle missä menen tunteitteni kanssa. Osuen oikeaan. Tämä vahvistaa kokemukseni – oma tarinani ei juurikaan eroa siitä peruskaavasta, jota tunteet noudattavat potkut saaneilla. Ainakin meidän kulttuurissamme. Olisi mielenkiintoista verrata tätä esimerkiksi muihin pohjoismaihin.

Seuraavaksi keskustelemme toimeentulostressistä. Uusi termi minulle. Aamupalaseurani on käsitellyt toimeentulostressiä aika lailla samalla tavoin kuin minäkin – iso näyttö ja siihen excel. Omien kulujen tarkka seuranta ja toisaalta tulot ylös jokaista senttiä myöden. Sitten pyörittämään erilaisia skenaarioita ja kas, rauha hiipii mielen sopukoihin, solu solulta. Tämä lienee lopulta yksi vaikeimmista huolista taltuttaa. Excel avuksi aina kun ahdistaa 😊.

Kolmas neuvo liittyy sosiaalisen median kanaviin. Älä missään tapauksessa ala purkamaan negatiivisia tuntojasi somessa. Parasta on, jos laitat kaikki some-kanavat osaltasi levolle, kunnes olet valmis palaamaan positiivisten mielikuvien pilveen. Ystävät (kasvotusten), uni ja liikunta, ovat ne mitä pois potkittu tarvitsee ensimmäisten viikkojen aikana potkujen jälkeen.

Potkuni tuntuvat etääntyvän myös mielen tasolla. Olen kokenut viimeisten viikkojen aikana asioita, jotka eivät olisi koskaan tapahtuneet minulle ilman potkujani. Opettelen olemaan tästä kiitollinen. Olen päässyt kurkistamaan start-up maailmaan mitä mielenkiintoisempia business aihioita. Saanut muutaman kerran kokea, että minun kokemuksestani on oikeasti apua. Joistain kokonaisuuksista innostun enemmän kuin toisista. Kuulostelen tarkasti itseäni etsien intohimoani. Muutaman kerran se on jo muistuttanut itsestään. Toivoa on!

Opin jälleen uutta itsetunnostani. Huomaan olevani herkkä palautteen suhteen. Kaipaan paljon positiivista palautetta. Ja tällä hetkellä saankin sitä. Mutta ei sen pitäisi olla motivaattorina tekemiselleni. Tämä asia  on työstämisen arvoinen.

Muutama työehdotus laskeutuu pöydälleni. Ansainta hieman hakusessa. Ainakin pitäisivät minut liikkeessä. Jään tarkastelemaan mitä intohimoni minulle kertoo. Se tuntuu olevan päiväunilla. Jospa kohta tulee eteen jotain, joka saa peiton putoamaan 😊. Aktiivisuus on auttanut– mieli valaistuu hetki hetkeltä!

Tapaamisia on välillä useita päivässä. Ilmeisesti liikaa, koska huomaan väsyväni. Ei saa innostua liikaa. Nyt varsinkaan, kun ei ole pakko! Samalla ansainta nousee jälleen esille. Nyt etenen pro-bono linjalla, mutta jos aktiivisuus jatkuu tällä tasolla, minun täytynee alkaa priorisoimaan. Aika loppuu. Laittaa hintalappu ajalleni? Näin minua neuvoo useampi vastaavassa tilanteessa oleva. Katsotaan!?

Blogin kirjoittaminen on tunnetyötä. Intohimon värittämää. Välillä olen innoissani ja tänään on taas vaikeampi päivä. Saan jonkin verran palautetta, jossa minua pyydetään jatkamaan kirjoittamista. Ihmiset ovat kokeneet saavansa vertaistukea ja apua blogistani. Olen sanonut itselleni sitoutuvani blogin kirjoittamiseen. Niinpä minun ei tule kyseenalaistaa motiivejani. Jatkaa vaan. Itse asiassa minun olisi parasta lopettaa blogin analytiikan seuraaminen. Ei bounce ratella ole väliä. Minähän kirjoitan itselleni. Ja minun tulee jatkaa, vaikka kukaan ei lukisi tekstejäni. Tämä on iso henkinen harjoitus – olla antamatta ympäristön vaikuttaa.

Olen alkanut saada myös toisenlaista palautetta. ”Lopeta jo valittaminen”. Tämäkin on minulle hyvää harjoitusta – rakentavan palautteen vastaanottaminen on ollut aina haastavaa!

Työpsykologi on muuten hyvä juttu. Teimme vastaanotolla Gestalt-terapian tyhjä tuoli harjoituksen. Haemme syitä syyllisyyden tunteilleni. Matka nuoruuteen ja sieltä lapsuuteen. Traumojen alkulähteet löytyvät usein lapsuudesta. Minä löydän alemmuuden tunnetta. Heikkoa itsetuntoa. Tarvetta verrata itseäni muihin. Ulkopuolelle jäämistä. Myös lähiystäväpiiristä. Hyväksynnän tarvetta. Miellyttämistä hyväksyntää saadakseen. Kuinka tämä kaikki johtaa syyllisyyden tuntemuksiin? Sitä täytyy vielä pohtia.

Psykologi on sitä mieltä, että ainoa keino päästä irti syyllisyyden tunteista on pyytää anteeksi. Pelkkä ajatuskin vie minut voimakkaasti epämukavuusalueelle. Alkaa ahdistaa. Se on kuulemma sen merkki, että anteeksipyyntöä tulee työstää. Mennä kohti tuskaansa. Mitä minä pyydän anteeksi? Ja keneltä? Pohdittavaa riittää! Jos päädyn siihen, että en pyydä anteeksi, syyllisyyden tunne kuulemma unohtuu vähitellen painuen mielen sopukoissa taustalle. Putkahtaakseen esille aina silloin tällöin. Olenko valmis tähän. Iso kysymys pohdittavaksi. Näitä näemmä riittää, edelleen. Elämä ei liene koskaan vapaa pohdittavista asioista. Tosin välillä pohtiminen ei vain luonnistu – kokemusta on!

Viikko päättyy ajatukseen, että liika on liikaa – myös omien tuntojensa analysoinnissa. On aika pitää taukoa ja katsoa mihin se johtaa! Ei pohtia heti aamusta omia ajatuksiaan. Antaa niiden olla rauhassa. Loma Espanjassa yli joulun ja uuden vuoden tulee juuri oikealla hetkellä. Miten se olikaan – tietoisuus on täsmällinen! Nyt se kutsuu tauolle!