Vietän päivääni kirjamessuilla. Aikani samoiltuani istuudun alas pääkäytävän varrelle ja alan tarkkailla ihmisiä. Huomioni kiinnittyy mainontaan. Pohdin mainonnan sisältöjä ja niiden kohderyhmiä. Mainonta, joka oli vielä joitain viikkoja sitten selvästi minulle kohdistettua, ei enää puhuttele. Tunnen itseni ulkopuoliseksi. Ihan kuin en enää kuuluisi systeemiin. Systeemi pyörii eri aaltopituuksilla kuin minä.

Tapaan henkilön, jota en ole nähnyt vuosiin. Hän on juuri jäänyt eläkkeelle. Ja on nuorempi kuin minä! Hän oli tullut siihen tulokseen, että työ vie liikaa voimia. Ja koska eläkkeelle jääminen oli taloudellisesti mahdollista, päätös syntyi. Hän oli iloinen ja täynnä virtaa!

Ilta läheisten ystävien kotona, takkatulen ääressä, maailman menoa pohtien. Viinilasi kädessä, jalat rahilla. Ystäväni kertoo puoli vuotta sitten tapahtuneesta eläkkeelle jäämisestään. Hän nauttii elämästään täysin siemauksin.

Elämä lähettää minulle viestejä. Voisinko minäkin eläköityä? Saako niin tehdä? Kuka estää?

Kävelyllä rekrytointikonsultti-tuttuni kanssa. Pyydän häntä kertomaan minulle työllistymiseni realiteetit. Istumme puistonpenkille – tämän keskustelun tulen muistamaan lopun ikäni.

Paluu mielekkäisiin päivätöihin, operatiiviseen johtajavastuuseen, kohtuullisella korvauksella uhratusta ajasta, ei ole realistista. Sellaiset pestit ovat yleensä useamman vuoden kestäviä. Olen eläkeiän kynnyksellä ja minulla on tulossa hyvä eläke. Voin vuoden kuluttua eläköityä koska haluan. Sellaista riskiä työantaja ei ota.

Vuokrajohtaja – interim tehtäviin haetaan ensisijaisesti talous- ja toimitusjohtajia. Suorituspaine on kova. Olenko valmis sellaiseen? Uskottavasti - hmmm?

Konsultti-yrittäjäksi voi aina ryhtyä. Menestyvän konsultin ensimmäiset vuodet ovat itsensä myymistä ja henkilöbrändin rakentamista. Vie useamman vuoden rakentaa itsestään tuote, joka myy. Jaksanko? Loppuvatko työvuodet kesken?

Entä hallitustehtävät? Olen kuullut, että niitä on tarjolla runsaasti! Ystäväni silmissä välähtää säälin häivähdys. Merkittäviin hallitustehtäviin haetaan ammattilaisia. Minun työhistoriani on kansainvälisissä tytäryhtiöissä, joissa ei ole toimivia hallituksia. Hallituksen kokoukset ovat juristien kirjoittamia muistioita. Minulla ei siis ole kokemusta hallitustyöskentelystä ja tie hallitushommiin saattaa osoittautua kovin jyrkäksi.  Aimo annos inhorealismia, jollaista varmasti tarvitsen juuri tähän hetkeen. Palautus maan pinnalle.

Mitäs minä sitten ryhdyn tekemään? Jotain aivojumppaa täytyy olla! Ehkäpä omien ajatusten ja kokemuksen kirjoittaminen voisi olla jotakin? Kirjoittaminen on aina innostanut. Ajattelen kynän ja paperin kautta. Lukupiirimme vetäjä ehdotti minulle jo useampi viikko sitten, että alkaisin blogata potkuin liittyvistä tuntemuksista. Olisiko se innostavaa? Ehkä? Ainakin terapeuttista. Myös kestävä kehitys tuntuu kutsuvalta. Talouselämä-lehdessä on artikkeli John Nurmisen säätiön ponnisteluista Itämeren puhdistamiseksi. Varsinais-Suomen maanviljelyn päästöt ovat isoin saastuttaja saaristomerellä. Minä olen meri-ihminen. Jospa minulle olisi käyttöä ympäristöasioiden saralla. Se olisi ainakin merkityksellistä työtä! Ryhdyn listaamaan asioita, joissa olen omasta mielestäni hyvä. Virkistävää!

Vapauttavaa elämäniloa kestää muutaman päivän. Sitten syyllisyys muistuttaa olemassaolostaan. Miksi sain potkut? Mitä olisin voinut tehdä toisin? Suunnittelen kirjoittavani auki kaiken. Käsittelevän syyllisyyteni ja häpeän tunteet itseni kanssa. Eräänlainen puhdistautumisriitti.

Olen edelleen sitä mieltä, että yrityksen kokonaisuuden kannalta potkuni olivat oikea ratkaisu. Ja nyt oli hyvä hetki. Uusi toimitusjohtaja pääsee opettelemaan toimialaa hyvällä hetkellä, taantuman lähestyessä ja markkinoiden hiljentyessä. Siihen hetkeen rakennettu uusi strategia kantaa varmasti sitten, kun markkinat jälleen joskus virkoavat. Olen hokenut tätä itselleni sen verran pitkään, että siitä alkaa tulla minulle totta. En koe olevani katkera, vieläkään. Se on hyvä asia.

Tunteiden vuoristorata jatkuu. On hyviä päiviä, ja on vähemmän hyviä päiviä. Hyviä koko ajan enemmän.