Kun on saanut ilmoituksen oman työsuhteensa päättymisestä, olo on tyhjä. Epätodellinen. Tunteet vievät. Kuluu hetki ennen kuin rationaalinen ajattelu palaa. Ja usein se herättää kaikkein ensimmäiseksi huolimaan taloudellisesta pärjäämisestä. Iskee toimeentulostressi! Sitä ennen on kuitenkin paikallaan muistaa muutama perusohje, jotka auttavat selviytymään äkillisestä muutoksesta.

1.       Vahvista turvallisuuden tunnetta

·       Mikään perustavaa laatua oleva asia elämässäsi ei ole muuttunut.

·       Vaali ystävyyssuhteitasi.

·       Potkujen aiheuttamaan taloudellisen turvattomuuden tunteeseen helpottaa se, että alkaa seuraamaan kulujansa ja merkitsemään ne ylös mahdollisimman tarkasti esim exceliin. Tämän tavoitteena on synnyttää hallinnan tunne myös taloudellisen tilanteen osalta.

2.       Löydä keinot rauhoittumiseen

Esimerkiksi fyysinen rasitus; meditointi; kiireettömyys; kirjoittaminen; ystävien tapaaminen.

3.       Säilytä hallinnan tunne

·       Perehdy Vaikuttamisen kehän käsitteeseen, osaksi päivittäisiä pohdintojasi. Mistä päätät ja mihin voit vaikuttaa? Keskity niihin asioihin, joista päätät ja joihin voit vaikuttaa.

4.       Lisää yhteisöllisyyttä elämääsi

·       Käy lounailla; ala harrastaa jotakin jota tehdään ryhmissä ja josta olet aina haaveillut, mutta johon sinulla ei ole aiemmin ollut aikaa.

·       Hyväksy vertaistuki lähimmäisiltä ja ylipäätään sitä tarjoavilta.

5.       Ylläpidä toivoa

·       Mieti mitkä kaikki asiat ovat elämässäsi hyvin.

·       Muista, että kaikki kriisit päättyvät aina.

·       Kun luopuu jostakin, jotain hyvää odottaa.

·       Sosiaalinen media ei välttämättä ole paras paikka kriisin hetkellä. Somen maailma on harvoin totta.

6.       Säännöllisyys

·       Jotain säännöllistä tekemistä täytyy olla. Kerran viikossa tai edes kerran kuukaudessa. Jotain, jota odottaa.

7.       Taklaa toimeentulostressi

·       Älä jää odottamaan tämän kanssa vaan ota aktiivinen ote toimeentulostressin käsittelyyn.

 

Toimeentulostressi

Ihminen pärjää vähällä. Olemme sopeutuvaisia. Ainakin pakon edessä. Vapaaehtoisia sopeutujia tapaa harvoin, tosin nykyisinä ilmastoahdistuksen aikoina ilmeisesti aiempaa enemmän.

 

Kirjoitan toimeentulostressistä omasta näkökulmastani, tiedostaen että raha-asiat ovat kovin yksilöllisiä ja henkilökohtaisia. Samalla uskon, että yhteisiä piirteitä löytyy mm tulotasosta riippumatta. Henkilökohtaisuudesta huolimatta olen valinnut tässäkin avoimuuden – koen että vain avoimuuden kautta pystyn kuvaaman tarpeeksi realistisesti sitä tunnetta joka koettelee kun myös henkilökohtaisen talouden peruspilarit järkkyvät. Tiedostan olevani hyväosainen ja samalla toivon, että tämä seikka ei vesitä viestini ydintä, jota yritän tällä blogitekstillä kuvata. Mieli järkkyy, epävarmuus kalvaa - ja tästäkin selvitään. Moni on selvinnyt aiemmin ja moni selviää jatkossakin!

 

Opiskeluaikoina rahaa ei ollut juurikaan kulutukseen. Asumiskustannukset vei suurimman osan. Baarit sen päälle, jopa syömisen kustannuksella😊. Ja aina silloin tällöin oli vaan pakko päästä kavereiden kanssa reissuun. Esimerkiksi KY-Ski´n kaamos- ja alppireissuja ei yksinkertaisesti voinut missata. Ja hyvä ettei missattu – niiden muistot kantavat edelleen ja siellä syntyneet ystävyssuhteet ovat tämän päivän henkisen hyvinvoinnin ydintä.

Valmistumisen jälkeen alkoi uran tekeminen. Millä urakehitystä mitataan? Titteleillä toki, ja tulotasolla. Joku totesi tuolloin, että kannattaisi alkaa sijoittamaan saman tien. Muutama teki niin ja loppu on historiaa, heidän osaltaan. Minulla elämäntyyli, taloudellisesta näkökulmasta, kehittyi vaurastumisen myötä yhä enemmän hetkessä elämiseksi ja näihin hetkiin panostamiseen. Työt veivät muutamaksi vuodeksi ulkomaille. Ura ja ansiot nousujohteisia. Asuttiin hyvin. Ajettiin mukavilla autoilla. Tehtiin ikimuistoisia reissuja. Vaatemenoissa yms ei säästelty. Perustetiin perhe. Asunnot kasvoivat, ja kulut sen myötä. Tyylistä ei tingitty. Ulkoiseen kiinnittyminen toteutui toden teolla. Nautin. Olin onnellinen – ulkoisilla mittareilla mitattuna. Muusta en tiennyt!

 

Muutama sattuma ja onnenkantamoinen osuivat kohdalle.

Ruotsissa asuttaessa oli tavallista ottaa eläkevakuutus. Onneksi. Nyt se on siunaus.

Tapasin nykyisen vaimoni samoihin aikoihin, kun Lehman Brothers romahti ja maailman talouden kiertorata siirtyi paikaltaan. Korot sukelsivat ja vaimoni patisti sijoittamaan asuntoihin, lainavivulla. Ilman sitä nyt ei varmaankaan tarvitsisi murehtia asuntomarkkinoiden tilaa. Ei olisi millä murehtia. Kiitos rakkaani!

Jossain vaiheessa 2010-luvun alussa kysyin talousjohtajaltamme mihin hän sijoittaisi. Hän sanoi että hoivakiinteistöihin. Tuumasta toimeen ja kaikki ylimääräinen rahastoon. Ja siitä lähtien aina kun on ollut ylimääräistä niin sinne tai suomalaisen sijoittajakonkarin Vietnam-rahastoon. Ei ole tarvinnut sitäkään katua.

Ja tämän sanottuani neuvoni jälkipolville on, hyvää ystävääni siteeratakseni, että korkoa-korolle efektiä tehokkaampaa ei ole. Ryhdy sijoittamaan heti kun siihen on varaa, edes 100€ kuukaudessa. Arvo-osakkeita tai indeksirahastoja. Äläkä koske niihin sijoituksiin vaan unohda ne. Muutamaksi kymmeneksi vuodeksi. Helpottaa, kun työelämän loppu häämöttää. Olisi kannattanut itse uskoa tuota viisautta 40 vuotta sitten. Ja toisaalta sitä tikulla silmään… . Kiva eletty elämä. Muistoja täynnä. En valita nykytilaani, ja tiedän, että raha itsessään ei tee onnelliseksi. Mutta kyllä se auttaa, kuten isälläni oli tapana sanoa.

 

Oli miten oli, toimeentulo on ihmeellinen asia. Monilla meistä se laulaen menee mikä viheltäen tulee. Tulojen mukaan. Tulojen kasvaessa kulutus on helppo sopeuttaa ylöspäin. Tulovirran pienentyessä sopeuttaminen on vaikeampaa. Etukäteissuunnittelu olisi paikallaan. Kaikilta se ei onnistu, ainakaan 100%´sti. Silloin pakko astuu kuvaan. Pakon edessä sopeutuu jokainen. Pakko vaan on sellainen juttu, että siitä tulee helposti paha mieli. Siksi sitä olisi hyvä välttää.

Mitä tarkoitan, kun sanon, että pakon edessä?

Itse ainakin toimin usein näin. Uskon sopeutuvani pärjäämään vähemmällä, mutta vasta sitten kun on pakko. Olen tiennyt jo useamman kuukauden ajan, että tuloni tulevat laskemaan merkittävästi muutaman kuukauden kuluttua. Irtisanomisajan päättyessä. Tiedän tarkasti paljonko ne laskevat. Olen myös seurannut kulujani sentilleen usean kuukauden ajan ja tiedän tarkasti kassavirtani – se on tälläkin hetkellä pääosin negatiivinen ja pakottaa käymään säästöillä aika ajoin. Sijoitusten tuotot sekä palkkabonukset ovat pelastaneet tähän mennessä. Nyt, näinä epävakaina aikoina, sijoitusten kanssa pääfokus on yrittää löytää keinoja säilyttää peruspääoma. Bonuksiakaan ei enää tule. Kassavirta nykyisellä kulutuksella tulee olemaan miinuksella. Kuluja tulee siis vähentää. Tähän asti kaikki on selvää pässinlihaa. Ei muuta kuin vähentämään.

Mutta kun vähentäminen ei näytä onnistuvan. Selitykseni omalta osaltani on se, että vielä ei näemmä ole pakko. Ajatus siitä, että sopeuttaisi kulunsa tulevaan tulotasoon jo etukäteen, on jalo ja kannatettava. Saisi rahaa säästöön. Vaan eipä ole onnistunut. Melkeinpä päinvastoin. Kulutetaan nyt vielä, kun on varaa. Kohta ei enää ole. Kuinka turhamainen, jopa hölmö, ihminen on! Tai ainakin minä olen!! Sopeutuminen tapahtunee vasta pakon edessä. Kun ei enää ole millä kuluttaa.

Säästöjä on kerätty eläkepäiviä varten. Reissaamista yms. sekä yllättäviä kuluja varten. Mutta vielä ei olla eläkkeellä. Siispä säätöihin ei pitäisi koskea. Helppo sanoa!

 

Mikä avuksi akuuttiin toimeentulostressiin?  Kuinka käsitellä tilannetta ja saavuttaa (ainakin hetkellinen) rauha niin etteivät yöunet mene!

Positiivinen kassavirta on kaiken a ja o. Se kuntoon kaikkein ensimmäiseksi. Menot linjaan odotettavissa tulojen mukaan. Jos sinulla on lainoja, ota heti ensimmäiseksi lyhennysvapaa käyttöön. Ja neuvottele sellainen lainanantajan kanssa, jos lainassasi ei ole tätä ominaisuutta valmiiksi. Näin vapautat rahojasi arjen kuluihin tulovirran pienentyessä. Saat aikaa pohtia ratkaisujasi ja akuutti tuska helpottaa.

1.       Kirjoita ylös tulosi ja menosi (sentilleen)

a.       excel on tähän oiva työkalu

b.       Itse teen seuraavasti:

                                                               i.      kirjaan ylös tuloni kuukausittain, etukäteen. Eli 6 kuukautta eteenpäin niin tarkasti kuin vain mahdollista

                                                             ii.      seuraan menojani päivittäin.

1.       jaan menot keskeisimpiin kululuokkiin kuten asuminen, ruoka, ravintola (sis lounaat), apteekki, lääkäri, lääkkeet/luontaistuotteet, vaatteet, harrastukset, vakuutukset, auto, bensa, puhelin, viihde, sähkö, lainat, lapset, matkat, muu

2.       mitä yksityiskohtaisempi seuranta, sen helpompi kuluja on hallita

2.       Kun olet seurannut menojasi muutaman kuukauden, laske kullekin kululuokalle keskiarvo. Paljonko esim ruokaan kuluu keskimäärin.

3.       Katso paljonko koko kulupottisi on keskimäärin ja vertaa sitä kuukausittaisiin tuloihisi – kuinka suuri erotus on? Pakkasella vai plussalla?

4.       Tee sen jälkeen tavoite-harjoitus (= budjetti)

a.       jaa kulusi kuluryhmittäin niin, että kokonaisloppusumma vastaa tulojasi

                                                               i.      Jaa käytettävissäsi oleva rahamäärä kuluryhmittäin niin että jako eri ryhmiin vastaa suhteellisesti toteutunutta rahanmenoasi muutaman viimeisen kuukauden ajalta

5.       Ala elää budjettisi mukaisesti – ainakin yritä!

Ymmärrän, että tällainen harjoitus on monelle vaikea ja vastemielinen. Ja toisille kovinkin helppo. Ehkä jo arkipäivää. Me olemme niin kovin erilaisia. Tämä excel-harjoitus tuo joka tapauksessa selkeän käsityksen omasta kassavirrastasi (tuloista ja menoista) ja on omiaan rauhoittamaan levotonta mieltäsi elämän mullistusten keskellä.

Kulujen sopeuttaminen ja positiivisen kassavirran aikaansaaminen (joka tarkoittaa, että jää rahaa säästöön) onkin sitten aivan oma juttunsa. Ainakin minulle. Tässä muutamia esimerkkejä säästökohteista ja ohjeita itselleni:

-          Ruokakauppa à syömme mielellämme kalaa ja sen hinta vaan nousee à ala seurata tarjouksia

-          Ravintola/lounaat à ihmisten tapaaminen lounailla maksaa ja välillä ei voi vastustaa kiusausta viettää mukavaa ravintola-iltaa rouvan ja/tai ystävien kanssa à Budjetoi ja ole tiukkana. esim lounas ulkona vain kerran viikossa jne.

-          Lääkäri/lääkkeet/luontaistuotteet à kulu, joka kasvaa väistämättä iän myötä. Ja sitä on hemmotellut itsensä yksityisen terveydenhoidon helppoudella. Julkisella puolella selviää vähemmällä, kunhan kärsivällisyys ja käytettävissä oleva aika riittävät à Ainakin kokeile julkista!

-          Lainakulut à korkojen noustessa laina ei ole enää välttämättä niin fiksu juttu à olisiko varaa maksaa lainoja pois kassavirtaa parantaakseen?! Toinen vaihtoehto asuntolainojen kanssa on käänteinen asuntolaina, jossa maksat ainoastaan korkoja lainapääoman pysyessä muuttumattomana.

-          Vakuutukset à näihin menee rahaa uskomattoman paljon ja vaatii uskallusta pienentää vakuutusturvaa à kilpailuta ja ole realisti vakuutustarpeittesi kanssa

-          Autokulut à Riittäisikö yksi auto perheessä?

-          Kotisiivous à Harvenna kertoja!

-          Viihde à yksi suoratoistopalvelu riittänee!

-          Matkustus à tottumus on toinen luonto! Perhelomat on parasta ja golfmatkat kavereiden kanssa vuoden kohokohtia. Puhumattakaan vuotuisesta purjehdusreissusta à Nämä ovat jatkossa asioita joita varten on säästetty. Jos et halua koskea säästöihin, luovu reissuista

-          Yllättävät / one-off kulut à Niitä tulee aina, haluat tai et à Budjetoi

 

Muista, että vaikutukset näkyvät viiveellä. Joskus menee pitkäkin tovi ennen kuin huomaat että kulujen sopeuttaminen tuloihisi on alkanut tuottaa tulosta. Vaatii uskoa ja määrätietoisuutta.

Tässä siis keinoja selvitä toimeentulostressistä – teoriassa. Käytäntö näyttää toimiiko teoria. Siitä enemmän joskus tulevaisuudessa.