Sveitsiläis-amerikkalainen Elisabeth Kubler-Ross tutki ihmisen mieltä kuoleman ollessa lähellä. Hän kirjoitti tutkimuksistaan teoksen ´On death and dying`(1969) jossa julkaisi kuuluisaksi tulleen Kubler-Rossin mallin ihmisen suhtautumisesta elämän traagisiin kokemuksiin, mm suruun joka aiheutuu toisen menettämisestä. Myöhemmin on todettu, että malli toimii kaikkien ihmistä kohtaavien merkittävien muutosten tapahtuessa. Ne ovat ihmisen normaalia käytöstä. Kubler – Ross kutsui eri vaiheita puolustusmekanismiksi. Ihminen ei etene eri vaiheiden läpi lineaarisesti – me koemme eri vaiheet yksilöllisesti ja usein jopa palaamme takaisin johonkin vaiheeseen, jonka olemme jo aiemmin kokeneet. Eri vaiheet kestävät eri pituisia jaksoja, yksilöstä riippuen. Voimme myös kokea usean vaiheen yhtä aikaa. On myös tavallista, että jää ´jumiin` johonkin vaiheeseen pääsemättä eteenpäin.

1.       Kieltäminen

·       vaihe joka on yleensä väliaikainen ja jonka aikana yritämme sisäistää sen mitä on tapahtunut.

·       emme halua uskoa tapahtunutta todeksi

·       yritämme jopa kieltää tapahtuneen toivoen sen menevän pois

2.       Viha

·       kieltäminen muuttuu yleensä vihaksi ymmärtäessämme, että muutos on todella tapahtunut.

·       haemme syyllistä tai syyllisiä. Syyllinen voi olla ihminen, itse Jumala, taloudellinen tilanne tms.

3.       Neuvottelu

·       yritys ´neuvotella` tapahtuneen seurauksista

·       yritämme saada muutoksen tapahtumattomaksi tai löytää tien ulos tapahtuneesta

·       neuvottelemme itsemme, Jumalan tms kanssa esim luvaten, että teemme jotakin jos tapahtuneen saa perutuksi tms. esim että teemme töitä aiempaa enemmän välttääksemme potkut jne.

4.       Masennus

·       kun ymmärrämme, että neuvottelu ei auta, todellisuus astuu kuvaan

·       alamme ymmärtää muutoksen vaikutukset ja mistä meidän täytyy luopua

·       tässä tilanteessa jotkut masentuvat tai ovat surullisia kokien voimattomuutta

·       motivaation puute ja epävarmuus tulevaisuudesta kuuluvat tähän vaiheeseen

5.       Hyväksyntä

·       kun ihminen ymmärtää, että tapahtunut on totta eikä miksikään muutu, tulee hyväksynnän vuoro

·       ihminen alistuu muutokseen ymmärtäen, että pitää mennä eteenpäin

·       parhaimmillaan luovuus puhkeaa esille

·       ihmisen on ´pakko` mennä eteenpäin ja miettiä uusia mahdollisuuksia

·       ihminen oppii paljon itsestään

Toivo on tärkeä osa tätä prosessia. Se seuraa mukana kaikissa vaiheissa. Toivo siitä, että muutos johtaa johonkin hyvään ja että muutoksesta oppii aina jotakin. ”Live so you don´t have to look back and say: ´God have I wasted my life!`