Kolmas viikko

Silmät auki – pimeys. Katuvalojen kajo sälekaihtimen raosta. Syksy on jo pitkällä. Aamuyö menee tottuneesti ahdistuksen kourissa. Mieleni ´levy` on jäänyt junnaamaan paikoilleen. Huoli henkilökohtaisesta taloudesta. Kuinka parisuhde kestää tämän kaiken? Häpeä. Nyt löytyy myös hitunen vihaa ja katkeruutta. Haen syyllistä. Löytyisikö joku muu kuin se, joka tuijottaa peilistä?  

Lähimmät ystävät ovat huolissaan minusta. Uin henkisesti syvissä vesissä, eivätkä he ole tottuneet näkemään minua tällaisena.

Sparraan lähimpieni kanssa. Heidän neuvonsa voi kiteyttää seuraavasti:

-          Ole armollinen itsellesi – rakasta itseäsi ja hillitse sisäistä kiusaajaasi. Älä anna sille tilaa!

-          Elä ahdistuksesi kanssa ja anna sen opettaa sinua. Ahdistusta ei tarvitse sen kummemmin käsitellä.

-          Älä tee mitään – ole vaan!

-          Älä lakaise asioita maton alle ja juokse pois – ole vaan.

-          Muista, että sinulla on asiat hyvin – elämäsi merkitykselliset asiat ennen kaikkea. Huomaa ne!

Voi…ttu, helppo noiden on sanoa, että ole vaan. Kokeilis itte yrittää vaan olla niin kuin ei mitään… !! Mieli kiehuu ja se on hyvä. Ei pidä jättää höyryjä pään sisälle! Hyvä on, ajattelen – mietitäänpä mitkä olivatkaan niitä merkityksellisiä asioita?

-          Lapset – niillä on kaikki ok. Ovat lentäneet pesästä ja tuntuisivat kukin olevan hyvällä polulla!

-          Parisuhde – huolehdi vaimostasi ja vaali suhdettanne!

-          Ystävät – minulla on hyviä , läheisiä ystäviä. Vaali ystävyyssuhteitasi!

-          Oma terveys – sen kanssa pärjätään ja nyt on entistä enemmän aikaa panostaa itseensä!

Helpotti. Jumppasin vielä muutaman päivän excelin kanssa ja laitoin taloudellisen epävarmuuteni erilaisine skenaarioineen taulukkoon. Sekin rauhoitti!

Tiedän, että pitää mennä eteenpäin ja välttää kyynisyyttä. Tapahtunutta ei saa tapahtumattomaksi. Tekemisiään ei saa tekemättömiksi. Tunnen tarvetta kertoa mitä on tapahtunut, ja miksi. Oletan, että kaikkia kiinnostaa, vaikka tiedän, ettei näin ole. Päätän, että totuus täytyy kertoa. Ja sitten muistan, että enhän minä voi kertoa koko totuutta. Minulla on nimi paperissa, jossa olen sitoutunut olemaan kertomatta yksityiskohdista irtisanomiseeni liittyen. Normaali käytäntö johtajan potkuissa. Ei ketään kuitenkaan kiinnosta! Eteenpäin!

Havahdun työttömyyden byrokratiaan. Ilmoittaudun TE-toimiston verkkosivulla työttömäksi työnhakijaksi. Täytän työnhakijaprofiilini ja pohdin työllistymismahdollisuuksiani. Vähän innostunkin. Tiedä mitä tätä kautta tulee eteen? Nöyrästi vaan. Palvelija-asenteella. Seuraavana päiväni sieltä soitetaan. Ystävällinen virkailija kertoo minulle miten asiat ovat. Olen irtisanomisajalla enkä näin ollen voi ilmoittautua työnhakijaksi. En siis voi tehdä töitä moneen kuukauteen, vaikka haluaisinkin. Lisää realismia – järjestelmässä on paljon vapaita työpaikkoja, mutta minun profiiliini sieltä ei löydy mitään! Kohtaanto – ongelma? Entiset toimitusjohtajat eivät osaa niitä töitä, joita järjestelmästä löytyy. Saan kehotuksen hyödyntää omia verkostojani. Päälle vielä kaino vihjaus iästäni. Eläkeikä lähestyy. Ei helppoa työllistyä.

En voi, enkä saa, hakea töitä pitkään aikaan. Ja kun se aika koittaa, todennäköisyys työllistymiselle on pieni. Jaha – vai sillä tavalla. Ei helposti nieltäviä asioita!

Opettelen laskemaan ansiopäivärahan määrän. Neljäsosa palkastani. Ja sen määrässä otetaan huomioon kaikki mahdollisesti tekemäni ansiotyöt. Käytännössä minun ei kannata tehdä töitä, ellen saa siitä niin hyvää palkkaa että se ylittää ansiosidonnaisen. Tätä kannustinloukku siis tarkoittaa!

Mutta, palkatonta työtä voin tehdä! Palvelijaksi ryhtymisen konkretiaa! Hyvä niin!

Olen aktiivinen ja tapaan lisää ihmisiä. Kuulostelen ja kyselen. Millaisia erilaisia mahdollisuuksia markkinoilla olisi oman osaamiseni ja kokemukseni hyödyntämiseen. Kerron kaikille, että minä olen hyvä diili! Teen töitä ilmaiseksi. En voi ottaa vastaan rahallista korvausta. Ja silti olen tositarkoituksella kartoittamassa työmahdollisuuksia. Projekteja. Keikkoja. Sparrausta jne.. Saan jälleen osakseni ystävällistä hymyä. Lupauksia pitää tarjous mielessä. Ja lopulta joku kertoo, että ei osaamistaan voi tarjota ilmaiseksi. Se ei ole uskottavaa! Joko viimein uskon, että jos haluan työllistyä, näin se ei onnistu. Minun pitää brändätä itseni ja tuotteistaa osaamiseni. Niin kuin konsultit tekevät. Mutta haluanko… ? Uskallanko? Onko se todellinen intohimoni?

Pitää nyt oikeasti keskittyä vain olemaan ja katsomaan, mitä elämä tuo tullessaan. Oliko se Frank Martela joka totesi, että elämän tarkoitus on elää! ”Zoom out” – keskity itseesi. Pohdi mielialaasi ja tarkkaile ajatuksiasi. Meditoi hiljaisesti, hengitystäsi tarkkailen. Anna elämän tuoda mitä se tuo